rupulaatuisten kuvien aikakausi jatkuu yhä niinaemon käsityömaassa. anteeksi ja voihan harmitus, mutta parempaan en nyt taas näköjään kyennyt...
kangasmakupaloja. yllä joku retrokangas jostain, en edes muista mistä. mutta ihana se on. kuva ei tuo oikein esille sen parhaita puolia, se on oikeasti paljon kirkkaampi ja kauniimpi ruskea ja lila, ja sitä käytettiin muuten myös nukketalon sisustuksessa. kuumeisesti olen miettinyt mitä siitä tekisin?! tytölle tunikaan se riittäisi loistavasti, mutta en tahtoisi tehdä tunikaa enkä myöskään hametta tai liivihametta tai jotain muuta tyttömäistä, koska tahtoisin pukea siitä valmistuvaan vaatteeseen tulevaisuudessa myös pikkuveikan, siis sitten kun vaate on jo mimosalle liian piani ja sopiva veljelleen. nyt painiskelen vaihtoehtojen nimeltä paitapusero (tulisko silti vähä tylsä paitapusero tuommoisesta kankaasta ja tulisiko paitapuseroa tytöllä pidettyä?) ja kietaisupaita (kuinkakohan tuollainen tosi ohut puuvillakangas toimii kietaisupaidassa ja tulisikohan siitäkin vähän turhan tyttömäinen pojalle?) välillä ja lisääkin ideoita sais olla. alempi kangas on vanha lasten lakana, jonka anoppi löysi kirpputorilta. vähän kaavailen tästä uutta takkia tytölle kesäksi, samalla kaavalla kuin edellisenkin tein.
viime päivinä olen neulonut pikkusiskolleni muhkeaa palmikkoneule-lököpipoa isoilla puikoilla. nyt on puikoilla neljäs variaatio ja pari virhettä siinäkin on kuviossa, mutta ne saa nyt olla :) lisäksi olen neulonut takakappaleen omalle tytölle siihen prinsessa-bolerojakkuun. samalla muokatulla ohjeella siis kuin neuloin kummitytön lahjaboleronkin. tietysti nyt piti vain tehdä vielä vähän lisää muutoksia (ihan pieniä vain...) ja vähän piti myös langanvahvuuden vaihtuessa silmukkamääriä tarkastaa uudestaan. vanhan roosan värisiä florica alennuslankoja nyt tähän boleroon siis kulutan, ja ihanan ohut ja syötävän värinen tulee :) ja taas huono kuva vääristää ihanaa väriä hitusen (surkea kuvaaja!)
viime päiviä olen kuluttanut osittain myös maailman menosta murehtimiseen. joka lehdessä ja uutisissa on jatkuvasti juttua ilmastonmuutos asioista. siitä ei voi välttyä kuulemasta! minua harmittaa että me ihmiset olemme niin tyhmiä ja kulutamme maapallon loppuun. joka päivä näen ihmisissä kaikkialla päälimmäisenä kaiken turhan kulutuksen ja järjettömän haaskauksen, tuhlauksen. yritän itse elää luontoa kunnioittaen ja valita ekologisempia vaihtoehtoja, mutta ei tätä maailmaa tolalleen saa pelkällä yhden ihmisen (ja perheen) luomumaidolla, roskan lajittelulla ja uusio-vaatteilla. täytyy kai vain hyväksyä se, että se on tehty mikä on tehty ja toivoa parasta. toivoa, että päättäjät saisivat pian päätettyä tarpeeksi järkeviä päätöksiä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja ihmisten mielettömän kulutuksen rajaamiseksi. se ei kyllä ole ihan helppoa tässä kulutuskeskeisessä ja muodin mukana juoksevassa maailmassa. maailmassa, jota bisnes ja raha pyörittää ja jossaa täytyy menestyä ja rikastua ja kerätä maallista mammonaa, ja sitähän suuri osa ihmisistä haluaa. mutta murehtimalla en ainakaan mitään voi muuttaa, se on varma. itse voin vain yrittää elää omantuntoni mukaan ja toivoa parasta. jospa kaikella on kuitenkin tarkoituksensa.
Kommentit