1673847.jpg

juhannus meni maalla, äidin ja miehensä ostamalla mökkikuntoisella rintamamiestalolla, jonka olisi tarkoitus joka päivä valmistua asumiskuntoon ja meidän mummolaksi. ihanan kesäiset maisemat oli!

1673848.jpg

1673851.jpg

käsityörintamalla yhä hiukka hiljaisempaa... kuvat omasta kevät/syystakista yhä ottamatta. juhannuksena innostuin pitkästä aikaa laittamaan jopa puikoille asti jotain, kun tytön ainoat sopivat villahousut ovat niin pienet, että hajoavat käsiin... aivan ihanaa kesätakkia olen myös ommellut, mutta se on vielä viimeistelyä vaille valmiina, joten kuvailen sitä myöhemmin. luvassa tuttua vaalenpunaista norsu kuosia ja lämpimän ruskeaa vuorta sekä "prinsessan röyhelöitä", joita täytyy olla joka puolella.

käsityöinnostusta on raskausväsymyksen lisäksi vaimentanut nyttemmin myös yllättävä yksinhuoltajaksi jääminen. tämän kuun alussa jäin yksin lasten kanssa ja arki on sen verta vilskettä vielä, että ompelu tavallisena päivänä tuntuu vähän vaikealta... jospa saan tuon takinkin valmiiksi tässä viikonloppuna kun lapset ovat isällään yötä.

ihmeen hyvin on sinänsä lähtenyt tämä arki meillä pyörimään kolmestaan, vaikka kyllähän se siltä tuntuu, että itseltäni tässä jotain puuttuu. vaikka nyt just sitä lähtenyttä osapuolta ei henkilönä kaivata osaakaan. en olisi silti missään nimessä toivonut jääväni yksin ensin kahden pienen lapsen ja mahan ja kohta kahden pienen lapsen ja vauvan kanssa... saa nähdä miten sitä sitten jaksaa kun vauvakin tulee ja elämä pyörii sen ympärillä. mahtaa olla oma aika sitten vähissä. nyt on kiva kun välillä saa olla yksinkin ja ladata akkuja kun lapset käy isällään (vaikkei nyt niin usein mutta kumminkin) mutta vauvan synnyttyä olen sitten aina vauvan kanssa kuitenkin. vaikka helpompaahan se yhden pikkuvauvan kanssa on kuin kahden termiitin ja vauvan, niin kyllä se vähän siltä tuntuu, että taidan olla sitten aika hyvin tänne kotiin kahlittu. uudesta parisuhteesta ei varmaan tarvitse haaveilla vähään aikaan. vaikka just tämä raskaus ja pikkuvauva aika on sellaista, jolloin kaipais sitä toista ihmistä jakamaan arjen ilot ja surut, olkapääksi ja arvostamaan sitä mitä itse päivät lasten kanssa tekee. no, tilanne on nyt tämä ja siihen pitää sopeutua. päivä kerrallaan :)