kesä jatkuu. viime kuussa en näköjään sitten ikinä saanut mitään käsitöitä tänne asti raportoitua, vaikka tämäkin takki silloin jo valmistui. malli on oma ja hyvin paljon muokattu :) pohjalla eräs Suuren käsityölehden vauvan takkikaava, josta isonnetulla kaavalla tein jo aiemminkin yhden saman tyylisen takin vanhasta verhosta ja lakanasta. nyttemmin suurensimme kaava aina 116 cm asti. ja lisäsin röyhelöitä prinsessalle tottakai.

kuvat ovat taas vähän huonoja, yhyy, mutta sentään parempia kuin aiemmat yritykset samasta työstä. norsukangas ei oikeasti ole noin vaaleaa, vaikka vanhaa lastenhuoneen verhoa onkin. vuori on tuota lämpimän ruskeaa puuvillakangasta mitä frillatkin.

viimeisenä kuva vielä "edestä". neiti esittelee hameen helmojaan. voi luoja tuota neitin tyylitajua :) se pukee aina itse, en viitsi siihen enää puuttua, kulkekoon minkä näköisenä tykkää, mutta kun tuokin kuva otetttiin sillä oli joku trikoo paita, tuo keltainen hellemekko, jonka alla yksi valkea hame ja sitten vielä tuo kamala valkoinen vanhasta verhosta ommeltu hame, joka tietysti sattuu olemaan neitin lemppari. vaatetuksen kruunasivat vielä musta-harmaa raidalliset sukkahousut, mutta sentään eivät vielä eriparisukat siinä päällä, mikä on ollut viime aikojen pravuuri. olen harkinnut värkätä hälle jonkin hienon prinsessamaisen koristuksen vaatteisiin kiinnitettäväksi, sellaisen, jos lukisi isolla jotain tyyliin että "äiti ompelee kyllä vaatteeni, mutta minä valitsen itse mitä puen ylleni".

ja takissa on povi- eli salataskukin, norsukankaasta ruskealla vuoren päällä. vihdoin sain siitäkin jonkunlaisen kuvan (ja tuossa kuvassa on yllä takin kaverina myöhemmin valmistunut hamonen)

yksinhuoltajan arki odottelee yhä tasaantumistaan. lapset, varsinkin nuorimmainen, yrittävät yhä sopeutua tilanteeseen kaiken maailman uhmien ja kiellettyjen asioiden värkkäämisen merkeissä. nuorempi kun vielä ei osaa oikein puhua, niin ikävä ja paha mieli eron tiimoilta nostaa päätään vain noin. vaikeinta on näköjään aina, kun isän luona vietetystä viikonlopusta alkaa olla taas se 2vk kulunut. aina kun raukalta yrittää erinäisten kohtausten yhteydessä ja jälkimainingeissa kysellä, että onko sinulla taas isiä ikävä, hän vain sanoo saman mitä hokee monta kertaa päivässä muutenkin "isi ossaa ajjaa tauto". ainut mitä osaa isästä kertoa ja puhua ressukka. no kai se lastenkin ikävä ja reagointi ajan myötä helpottaa. inhottava vaan, kun nuo kiukuttelut syövät entistä enemmän tämän yksinhuoltajan ja muutenkin normaalitilaa raskauden takia väsyneemmän mamman hermoja, jotka tosiaan ovat nyt koetuksella. välillä tuntuu, että on päiviä, jolloin on tullut vaan huudettua aamusta iltaan. siihen näköjään tahtomattaankin tulee turvauduttua, kun muut keinot eivät herätä mitään reaktiota ja jokin kielletty juttu tehdään jo miljoonannen kerran uudestaan ilkikurisesti räkättäen. mm siskoa tukasta repiminen, tahallaan housuun kakkiminen/pissaaminen, ruoan sotkeminen ympäriinsä ja juomien viskominen, verhoissa roikkuminen ja kuulakärkikynällä pöytään ja lattialle piirtely heti kun katse välttää ovat asioita, joista viime aikoina on kättä väännetty. sitten on äidillä paha olo, kun on niin hirveä äiti. kun saa lapset nukkumaan niin tulee monesti itku. anteeksi pyytelen huutamistani monta kertaa päivässä muutenkin. onneksi on parempiakin päiviä ja silloin on yleensä aina sellainen, kun aurinko paistaa. sitä aurinkoa ei vain niin hirveästi ole tänä kesänä näkynyt. toisaalta on hyvä, että on kesä nyt kun jäin yksin. ulos meno on helppoa ja valo auttaa omaan väsyyn, mutta toisaalta taas meidän normi viikko-rytmi kerhoineen ja kursseineen on poissa. jotenkin nyt tuntuu, että tuollainen viikottainen ja päivittäinen ihmisten tapaaminen toisi kivasti rytmiä arkeen... no, jahka tässä tämä kuu vielä taplataan näillä eväillä ja päästään sitten syksyn myötä kiinni rutiineista.