ilmaantui meidän perheen jatkoksi 16.10.2008 hiukan ennen puolta yötä. tämä oli ehkä epämääräisin kuva mitä löysin, sepä siis tähän ensin iloksenne :D

tästäkin työstäni nyt sitten valmistuksen loppurutistuksen kuvausta: eipä siis mennyt montaa päivää edellisestä postauksesta, kun jo alkoi tapahtua :) samaisen torstai päivän aamuna kävin vielä äitiysneuvolassa ja kehuin hyvää oloani ja että kyllähän tässä nyt kelpaisi vielä voinnin puolesta odotella. vaan toisin kävi. kuuliainen lapsi taitaa olla. olin nimittäin niin kovasti siitä kaikille tiedottanut, että tämä vauva saa syyslomalla syntyä, niin viikon viimeisen menomme viimeisenä tuntina torstaina tuolla perhetuvalla alkoivat sitten sellaiset supistukset, jotka eivät enää loppuneetkaan ennen kuin tämä pikkutapaus oli maailmassa. synnytys kaikkine supistuksineen oli tällä kertaa lyhyempi kuin aiemmin. kyllähän noita supistuksia tuossa silti ehti tulla, kun synnytyksen kestoksi merkittiin 11h ja supistukset tulivat heti alusta 5min välein ja viimeset reilu 5h 1-2min välein ilman yhtäkään pidempää taukoa. homma alkoi siis jo päivällä, mutta kuuliaisesti viimeiseen saakka pakersin käsitöiden kimpussa. ompelu kurssille oli illalla pakko päästä, sillä takkiin kantoliinailua varten suunnittelemani lisäosa oli vielä tekemättä. sinne siis ja ompelukone laulamaan parin minuutin välein supistuksista puuskuttaen, kanssa-ompelijoiden hirvitellessä touhujani. ja nappeja vaille valmista tuli! mikä on kyllä tosi hyvä, kun se tulee todella tarpeeseen. kunhan tuo tyyppi vaan suostuu liinaan.... suostuttava nyt on, kun varusteetkin sitä varten kerta löytyy :) kyytiä odotellessa tuli epähuomiossa neulottua tarvittavien lisäksi muutama ylimääräinen mallikerta pojan sukkiin (jotka muuten nekin valmistuivat loppuun asti laitoksella. pienen purkuoperaation jälkeen. eihän nyt sielläkään voi toimettomana maata, kuvaa en kyllä vielä saanut niistä aikaiseksi...).  matkalla sairaalaan sitten valittelin, että kuitenkin pistävät vielä takaisin kotiin eikä olisi pitänyt vielä lähtä, kun en ole vielä tarpeeksi kipeä ja jaksan ihan hyvin vielä kotonakin. salissa ehdimme kuitenkin lopulta olla vaan pari tuntia kun tuo nyttyrä jo syntyi, ponnistusvaihe 2min. hyvin meni tukihenkilön kera se touhu, kauaapa ei siellä siis tarvinnutkaan kärvötellä :) hmm... mitähän vielä... äkkiä meni aika sairaalassa ja tänään kotiuduttiin. mitähän projektia sitä seuraavaksi taas käsitöiden saralla aloittelisi....

"pii pii" vastasi suuren suuri (eli oikeasti ihan pieni) isoveli vertti-elmeri 2v3kk, kun isä kysyi, että "mitä pikkuvauva sanoo, kun sitä itkettää?" hih :) ja ai niin, kokoa oli 3,3kg ja 48cm eli aika tappi tapaus kuten sisarensakin ovat olleet (ja tuommoinen kurttuinen käppyrä se kans on, aivan kuten sisrensakin ovat olleet). niin ja noita hiuksiakin löytyy jokunen haiven tuolta päälaelta törröttämästä. tässä vielä pari utuista kännykkäkuvaa...