vahaa viikko sitten juhlittiin meillä siis ristiäisiä ja nyt saa kutsua santtu-verneriä nimeltä. laitettiin vahinko kiertämään, kun isoveljelläänkin on tuommoinen pitkä ja hankala nimi (vertti-elmeri). onpahan nyt sitten samaa sarjaa :) alla sitten kuva meidän 5 viikkoisesta läskiposki-pulleroisesta paapan syliin ristiäisten loppupuolella urvahtaneena. kasvokuvia ei ole tullut räpsittyä, höh....

elämä tulokkaan kanssa on lähtenyt käyntiin erinäsiten vaiheiden siivittämänä. ensin oli joka välissä rintatulehduksia ja sitten tuli hirvee nuha koko köörille ja tämä pikkutyyppi alkoi valvoa kaiket päivät... ei se sinänsä itke, kunhan vaan on kanniskellut, imettänyt ja heiluttanut sitterissä koko ajan ja taukoamatta päivät läpeensä. mutta yhtä vauvan hyysäämistä se silloin on kyllä... ei se enää kolmannen kanssa ahdista olla vauvaan niin kovasti sidoksissa, mutta se siinä on, ettei mitään muuta saa tehtyä! ja niitä tehtäviä asioita näin yksin kolmen lapsen kanssa ois kuitenkin pari muutakin... yöt sentään on nukuttu ihan hyvin, vaikka nukkuun vähä myöhään pääseekiin. liinassahan tuo toki on viihtynyt välillä unessakin, mutta tämä ahkerasti kasvanut tapaus (lihonnut melkeen 2 kiloa ekan kk aikana...) painaa jo sen verran ettei sitä jaksa päiväkausia liinassakaan roikottaa. ompelukurssillakin olen ollut santtu-verneri liinassa, vaikka se vähän hankalampaa onkin. että en minä muuten ois mitään saanut ommeltuakaan, mutta siellä kurssilla vähä jotain on tullut tehtyä :) tänään en jaksanut taas sinne mennä kun on niin nuha ja kotihommia rästissä. täytyy mietiä jaksaako ensi keväänä mennäkään koko kurssille, kun on se sen verta hankalampaa nyt ku aiempina vuosina... mutta tähän jatkuvaan päivä-valvomiseen vielä palatakseni, nyt tosiaan on muutaman päivän ajan nukuttu meillä usean tunnin päikkärit päivällä ja oltu muutenki paljon tyytyväisempää sorttia. toivottavasti näin jatkuu! helpottaa kummasti kun tuo edes välillä päivällä vähä nukkuski...